keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyn antia reppuun

Maanantai 12.9. aamulenkki. Reppu selkään ja koira mukaan. Tuisku pitää kyllä huolen, ettei unohdu matkoilta. Ensin suunnataan Mustavuorelle, ryntäillään pahimmat virrat pois. Sitten keskitytään, "missä sieni, missä, missä"...ja kuonon eteen osuu suppilovahveroita! (Ne kun löytyvät aina samoista paikoista joka syksy.) Aina kun kuonon alla suppis, yhtäkkistä riemua! herkkuja! niin että silmät tuikkuvat ja korvat menee luimuun. Haistellaan niitä. Herkutellaan.

Mustavuorelta siirtymä Fallbackan palstalle. Minä keräilen satoa repullisen. Tuisku viilentyy syysnauriin lehtien varjoissa. Tällainen tukalan kuuma syksyinen aamu arktiselle olennolle.



Valkoposkihanhia lentää Fallbackan niityn yli auroina, lounaaseen. Päinvastaiseen suuntaan, kuin keväällä varhain, lähellä sijaitsevalle merenlahdelle ruokailemaan, valmiina muuttoon. Tämä aarin palsta, josta ruokaa nyt nostetaan, on entistä merenpohjaa. Noin puolen metrin syvyydessa maasta löytyy ohutta hienoa hiekkaa. Tuli nimittäin kaivettua viime syksynä maanmuokkauksen yhteydessä: hienoa pehmeää meren pohjan hiekkaa (kuin jossain Kap Verden rantadyyneillä) ihan tässä nauriita kasvavan mullan alla. Viime syksynä hiekkakasa houkutteli paikalle neitoperhosen.


Koivikkoharjanne onkin ollut tuhannen vuotta sitten niemenkärki, jonka rantoja aallot ovat huuhdelleet. ...lähdetääs kotiin. Kotona repusta löytyy:


Suppiksia. Kesäkurpitsa. Härkäpapuja. Nauriita. Avomaankurkkuja. Omenoita (Ne lähti mukaan Fallbackan keskusaukiolta, mihin saa jättää ylituotantoa, tai ottaa mukaan kotikeittiöön. Näpsäkkää!

Jos on paljon muutakin puuhailtavaa, haluaa ruuanlaiton olevan yksinkertaista ja nopeaa. Näin se käy:


Yhdessä kattilassa keitetty: perunoita, porkkanoita, härkäpapuja, lehtikaalta. Sienikastike (kaurakermalla) vieressä pannulla. Halkaistu avomaankurkku. Kauppatavarat: kaurakerma ja rasva. Valmistusaika: 15min.

Yrttejä kuten timjamia, mäkimeiramia, sitruunamelissaa, minttua, on kiva saksia annokselle.


Nämä huipputerveelliset yrtit kasvavat omia aikojaan rikkaruohojen tapaan. Kitkee vain läpi kauden ruokapöytään ja kuivuriin niin paljon kuin ehtii. Timjami on ainut "ei-rikkaruoho" - ja koska se on mielestäni huippuherkullinen ja sopii ihan kaiken (paitsi lakritsijäätelön) kanssa hyvin yhteen, sitä oli istutettava. Timjamia on saatava lautaselle mahd. usein ja lasipurkeihin varsineen kuivattuna talven varalle:)