Palstaviljelijän perusrehut

Kaksi vuotta 2015-2016 palstaviljelyä takana. Paljonko menee aikaa? Rahaa? Tuleeko satoa? Onko kivaa? Mikä toimii? Mikä ei toimi? Epäilemättä ei ole kahta samanlaista viljelijää eikä viljelymaatakaan:) Viime vuonna satoa tuli jo verrattain runsaasti. Itselläni on toiminut selvästi parhaiten perusjuurekset ja selkeät ratkaisut. Pellolla tulee oltua ehkä puoli sataa tuntia istutus ja kasvukaudella monipuolisesti mylläten, harventaen, nostaen... koiran ulkoilutus päälle niin ulkoilu ja liikunta hoituu kyllä samalla. Aarin palstan vuokra maksaa Vuosaaressa 50e, mukulat&siemenet + Pollen Paras niin kustannus noin satasen vuodessa. Laskin että nostin noin 150kg syötävää viime kaudella. Marttaliiton Taina Koivusen kirjan "Satoisa palstapuutarha" opeilla tulisi yltää 200-300kg kasvukaudessa... Kilot ei tietenkään kerro ihan kaikkea: tuoreet yrtit ja salaatit on kevyttä luksusta ja monipuolisuus iloinen asia. Mutta satoisan varmat ja helpot viljeltävät ovat kyllä aloittelijalle erittäin kiitollisia. Piinallista katsella palstalle tullessa, että vaivalla harvennettuja porkkanoita jyystää kemppia ja popsii jänis, ja jääkö tästä mitään käteen? Mutta sen sijaan: peruna, ah! Viljely silkkaa nautintoa. Huhtikuun loppu 2016 oli lämmin. Joten otin riskin: ennen sadetta Hankkijan Timo -perunaa maahan ja harso päälle...    

    

Toukokuu alkoi lämpimänä, joten naurista, pinaattia, salaattia, härkäpapuja, sipuleita, hernettä, punajuurta, mustajuurta suunnilleen tässä järjestyksessä... 

 Ja poikkeuksellisen lämpimän toukokuun ekan viiikon jälkeen alkoi näyttää jo tältä. Oikea kaistale on ylivuotista talvivalkosipulia, jonka istutin lokakuussa 2015.

Huhtikuinen perunanistutus osui nappiin. Vierille istutin härkäpapua. Kesäkuun toisella viikolla sai jo ensimmäiset uudet perunat! Niitä jakelin vähän muillekin.

Uutta perunaa löytyi nimittäin lähelle 40kiloa (mitäs istutin niin paljon tietty ja miks juuri perunaa? Helppo, varmaa, eettistä, sulaa hulluutta kulkea perunarinkan kotikatua kun valtion tukemia mukuloita puoli-ilmaiseksi kaupoissa - mutta jotenkin palkitsevaa silti. Ja onhan ne nyt hyviä! Helppoja nostaa reppuun jos menee kaverille kylään - toit taas perunoita, noin.)

Peruna, se on hyvä. Joka ruualla perunaa. Peruna aina repussa. Toinen mistä tykkään on nauris. alkuun päästyään nauris kasvaa nopsaan ja lehdet peittää maata kivasti, niin ettei kitkemisessä ole tokuton työmaa. Kirpat rei'ittää kuivilla ja lämpimillä ilmoilla lehtiä, nokkosvesi auttaa vähän, ja kasvaa nauris, vaikka lehti repaleinenkin. Nauriit alhaalla kuvassa keskellä toukokuulla.Voi istuttaa varhain kevätnauriin. 

Kaaressa edessä hernettä, lajiketta, joka kasvaa pienen viidakon tavoin eikä kaipaa tukikeppejä.

Toisen erän syysnaurista istutin perunan nostolta vapautuvaan maahan, syysnauris kasvaa hitaammin, mutta kirpat ei enää riesana loppukaudesta ja ovat hyvän makuisia kyllä, myöhäsyksylle tuoretta ruokaa.

Palstasta puskee villinä vanhaa minttua, joten niitä annan kasvaa siellä, missä kasvavat, vaikka nauriin kyljessä on hyvä mintun paikka. 

Tuore salaatti! Namskis. Kesällä varsinkin. Helppo ja varma, salaattia kaikkeen. Hyvä kasvattaa sopivan suojaisassa paikassa ja kummussa, ettei sateet rummuta multia lehtiin. 

Ja samperin lehtokotilot! Kesällä tihulaisia, kirppoja, muurahaisia, kotiloita, koitan torjua nokkosvedellä. Eli 30litran ämpärissä vettä ja nokkosia aina haisemassa, kaatelen kasvien päälle. Lannoittuvat samalla nokkosten typellä. Ei saa kaataa liikaa, ettei herkät lehdet pala. Käytännössä liikkuminen muuttuu palstan ja tollaisen koiran kaa kasvukaudella siihen, että puskien kautta mennään. 

Vihersi mukavasti koko palsta kesäkuun alun päivinä. Takaiskuja tietty tulee myös: merikaali? Ei vieläkään mitään pintaan. Mustajuuri? Vaivalla kitketyt ja hitaasti kasvavat juuret mahtu syksyllä kouraan, maku outo ja vetinen. Punajuuri, näytti hyvältä kunnes...jänis löysi ja nosti pois muutama kerrallaan. Porkkana, jänikseltä turvaan illan pimeydessä se vähä, mikä työllä ja vaivalla...

Herneen kanssa oli kivaa! Istutus varhain harson alle meni nappiin, ehtivät kasvaa ennen kuin tihulaiset paikalla, ja valoa ja lämpöä riitti. Yhtäkkiä oli tietty tolkuton määrä makeita herneitä. 

Ja muuta kaikkea. Parin päivän välein kannettiin palstalta mitä jaksettiin kotiin. Ja kuivuri surrasi yrttejä. Mäkimeiramia, sitruunamelissaa ja timjamia. Ja minttua teeksi. 

Auringonkukat on näyttäviä ja hyödyllisiä maanparannuskasveja! Oon laittanut sopivin väleihin muutamia.

Talvivalkosipulit kasvoi verrattain kehnosti. Mikähän siinäkin? Liian vähän Pollea? Vai lisää kalkkiako kaipasivat, maan ph. oli liian hapan? 

Kauniita ja maistuvia niistä kuitenkin tuli. Isoimmat istutin lokakuun lopuksi peltoon kasvamaan. Miten lienevät selvinneet tästä talvesta, kylmä marraskuu, lämmin joulukuu, ennätyslämmin tammikuu, nurmikko näkyy jo ja pitäisi olla talven kylmin ja lumisin vaihe. Helsingin talvet kai ovat tämän kaltaisia jatkossa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Toimii!
-Peruna
-Nauris
-Kesäkurpitsa
-Herne
-Talvivalkosipuli(?)
-salaatti
-pinaatti
-härkäpapu
-Lehtikaali
-Auringonkukka
-Kehäkukka (Nätti ja hyvä teeaines kuivatettuna)
-Mäkimeirami (Helppo ja hyvä!)
-sitruunamelissa (Helppo ja hyvä!)
-Timjami (kestää myöhään syksyyn)
-Tilli
-Persilja (kestää myöhään syksyyn)
-Porkkana (hankala)
-Avomaankurkku (vaikea)

Ei toimi!  
-Merikaali (kerran vielä...)
-Punajuuri (jos kasvaa, myyrä syö, jos ei myyrä, jänis - kahteen vuoteen ei yhtään järkevän kokoista punajuurta)
-Mustajuuri (Pitkä kasvukausi, hidas, huono tulos - hipsterit pitäkööt juurensa)
-Chili (Toimis ehkä just jossain tropiikissa)
-

Mustikanpoimijan niksit

Metsämustikka on aina ajankohtainen marja. Niitä joka aamu pakastimesta kirjavoimaan kaurapuuroa - jäiset marjat lautasen pohjalle

ja kuuma aamupuuro päälle! Ah vot. Pohjalle voi piilottaa näppärästi myös tyrnejä ja puolukoita. Metsämustikka on vitamiinipommi. Fineli: Metsämustikka

Puuro, tuo vanha tuttu, mutta joka kerralla silti erilainen...ja vaikkapa kookosöljyn ja banaaninkin kera. 

Mustikka-aikaan saa vetää tuoreita mustikoita niin paljon kuin sielu kestää tai jopa nukkua mustikoissa

Suomessa kasvaa runsaasti mustikoita aika lähellä jokaista. Itse olen hakenut pakastemustikkani (n.15kg) Sipoonkorvesta, joka sijaitsee pyöräilymatkan päässä Vuosaaresta kotoani.

Mustikkasankollisen poimii ja siivoaa noin viiteen tuntiin. Nykyisellä mustikan hinnalla päiväpalkkaa mustikanpoiminnalleen voi laskea noin satasen, veroja ei miinusteta. Fyysisesti rankkaa työtä ja perusriesat, hyttyset, säät, otettava huomioon.

Mutta kuinka palkitsevaa ja näppärää, kun mustikat odottavat herätessä aamulla omassa keittiössä. Terveyttä ja hyvää mieltä jokaiseen päivään. (Vrt. Aamu-TV:n 90-luku kohusaarnaaja Pirkko Jalovaara: "Iloa ja valoa tähänkin aamuun" - hah!)

Meitä mustikan poimijoita on monta koulukuntaa. Niitä, jotka poimivat fiilistellen käsillään. Itse kuulun "huhkijoihin", jotka pyyhkii mättäitä poimurilla ja nauttii liikunnasta samalla. Tykkään katsella maisemia ja nauttia metsäluonnosta täyden sankon vierellä istuskellen. ...lukumääräisesti ylivoimaisesti runsaimmin on myös heitä, jotka napsivat nokilla, hamuavat turvilla marjansa varvikoista: rastaat, kottaraiset, myyrät, mäyrät, ketut, oravat - ja karhut, jotka voivat talvea varten tankatessaan vetää mustikkaa kymmeniä kiloja päivässä!

 HS: Mihin tarvitaan mustikoita ja puolukoita?


Mustikan poiminta

Miten marjoja poimitaan? Nykyaikaa on, että köyhät thaimaalaiset riisinviljelijät lennätetään Lappiin omalla taloudellisella riskillään poimimaan marketeistamme löytyvät pakastemustikat. Globaalia halpaa työvoimaa. Aiheesta on olemassa hieno surrealismilla sävytetty dokumenttielokuva: Miten marjoja poimitaan.

Seurailin pienenä mummoni ja ukkini marjanpoimintaa. Marjasankot näyttivät täyttyvän lähes itsestään poimurilla. Marjat siivottiin jo metsässä siivilällä. Se näytti kovin helpolta. Päivä toisensa jälkeen mummo palasi marjastamaan ja varmasti osin siksi, että nautti metsässä olosta. He poimivat pakastemarjat myös lapsiensa pakastimiin, jotka olivat työelämässä ja kiireisiä. Marjojen poiminta on parhaimmillaan nautittavaa ja tehokasta yhtä aikaa - tässä ohjeet. Ei ole väärin lopettaa lukemista, jos tuntuu että fiilis menee, että suoritusta koko elämä:(:( ..mut omasta mielestäni marjastus on nautittavampaa kun luonnossa kulkee kivan tehokkaasti ja nautiskelee ympäristöstä, ei selkä kumarassa ja muutama marja kupissa, vaan tehokkaasti hyvissä työasennoissa, ihmetellen ja nautiskellen levosta kauniissa maisemissa.

1. Hyvä marjapaikka on tärkeä. Etsitään kaikista paras paikka ihan rauhassa. Nauti luonnosta, katsele maisemia, kulje viileästi mustikoiden ohi. Yksittäisiä marjoja ei kannata sieltä täältä koukkia selkä vääränä. Marjanpoiminta on paljon kivempääkin, kun ympärillä on paljon marjaa! Ihan sama, käveletkö vartin tai puoli tuntia, ennen kuin sankon pohjalla on eka mustikka. Pysähdy ja laske marjasanko maahan vasta, kun olet nähnyt runsaasti sinistä laajalla alueella.

Metsärinteet, hakkuuaukkojen laidat, mäntykankaat, painanteet, mättäät, puunrunkojen ja kantojen vierustat, ovat hyviä mustikan kasvualustoja.

Ja sitten? Rauhallista istuskelua. Tämä on oikeasti tärkeä vaihe:) Juo vettä, syö karkkia, venyttele...mikä ikinä rauhoittaa. Venyttele, puhku! ...ja tunne marjanpoimintaraivosi yltyvän. Valmisteleva lepo vauhdittaa yllättävästi työtä:) Siinä puhkuessa liikuskele lähellä mättäitä kurkistellessa, tajuatkin pikku hiljaa, mistä kannattaa aloitella...hahmota maastoon eräänlainen mustikkasäde. Ala korjata marjaa sankon läheltä, kun poimuri on täysi, istu ja siivoa se sankoon, pötkötä, venyttele - jatka poimintaa säteellä.

Säteellä toimisen idea on haalia mahdollisimman vähällä liikkumisella ja suoraselkäisesti paljon marjoja sankoon. Näin minä ainakin tykkään tehdä! Jossain vaiheessa nimittäin poiminta alkaa väsyttääkin. Ns. sunnuntaipoimijalla raja tulee vastaan aiemmin, eikä sormet ja selkä kestä sitä kyykyssä hipsuttelua. Anteeksi, mutta näin se on. Thai-poimijat eivät tekisi 10-14 tuntista työpäivää läpi marjakauden sunnuntaipoimijan tyylillä. Mutta aktiivisemmalla otteella työ metsässä on raskasta liikuntaa, mutta siihen on mahdollisuus rutinoitua, tehdä sitä kroppaa säästäen, nauttiakin hyvistä hetkistä.

Tekniikka: mättäiden äärellä polvillaan selkä suorana. Harkitusti mustikoita poimuriin parhaista varvuista. Parhaat varvut on niitä, missä on isot marjat, mutta vähän roskia, eli lehtiä ja raakoja marjoja. Näin siivoaminen on nopeaa ja sanko täyttyy suotuisissa oloissa ilman taukoja jopa tunnissa.

Parasta on istua ja siivota täysi poimuri puhtaaksi sankoon ja laittaa kansi päälle! Ohessa voi napata puun oksaan päivän sienikastikkeen.

...itse olen parina viime vuonna hakenut marjat metsästä Tuisku-koiran kanssa ulkoillessa, eli siinä samalla treenataan luoksetuloa ym. Tässä "vauhtivaiheessa" on joskus pieniä haasteita, kuten päälle ryntäilyä, marjasankon kuonottamista...

jotenka ollaan suosiolla poimittu mustikkametsässä yhteistuumin villisti roskineen. Marjat olen sitten siivonnut kotona pöydän päällä

samalla kun kaveri vahtii ohikulkijoita

Tällä taktiikalla mustikoiden siivoamisessa on isompi työ. Mutta toisaalta samalla voi kuunnella musiikkia eikä itikka vie verta niskasta. (Hyvä peittävä vaatetus aina metsään päälle!) Miten tahansa mustikoita kerääkin, voi vain nauttien voittaa ihan koko ajan. Hieno laji siis kyseessä.

Tuoreet mustikat ja lehtiroskiksesta sopivasti löytynyt huippulehti

jes!

Yli 93% mustikoista jää Helsingin lähiseuduilta poimimatta. Vuosaaren metsissä ja Sipoonkorvessa arvio pitänee paikkansa. Vaikuttaisi, etteivät marjastajat kulje, kuin Nuuksiota kiertäviä polkuja.

Toisaalta kiinnostus luontoa, marjastusta ja sienestystä kohtaan tuntuisi olevan kasvamaan päin. Nuoren polven ilmastohuoli ja eettisen ravinnon valitseminen johtanee myös kohti läheltä marjastusta ja sienestystä, niin ettei se ole enää pelkkää hipstereiden fiilistelyä. Nykyistä tehokkaammalla yksilötason marjanpoiminnalla olisi suotuisia ympäristövaikutuksia.

Lehtikaali - lumisen marraskuun kausivihannes

Ensilumi satoi tänä vuonna poikkeuksellisen varhain Helsinkiin. Jo marraskuun toisen päivän yönä! Kiirehän ennen sitä tuli, kääntää maa 

Nuuhkia ja viimeiset kehäkukat 

Katkoa ja kuivata ne (teeaineksia)

Ja sitten pyöriä lumessa.

 

Pyöriä lumessa! Ah!

Palstakausi on ohi. Vai onko.. lumen alta löytyy herkullista ja satoisaa lehtikaalia parasta aikaa! Eettistä, ravinteikasta ja rapsakkaa lehtikaalia voi tosiaan korjata lumen keskeltä pakkassäässä. Jos vain malttaisi olla pyörimättä lumessa koko ajan

Olisi tosiaan aika siirtyä pois lumesta pyörimästä ja siirtyä kaaliasiaan!

Noin. 

Lehtikaali on varsinainen terveyspommi. Fineli: Lehtikaali C-vitamiineja siinä on enemmän kuin appelsiinissä. Proteiinipitoisuus: 35%,. Lehtikaali pro. lihakset ja litteä vatsa. Eettisistä ja ravitsemuksellisista syistä lehtikaali on erittäin suositeltava syötävä pari kertaa viikossa. Ei siis ihan joka päivä mielellään tätäkään! Lehtikaalissa on nimittäin raparperistakin löytyvää oksaalihappoa, joka estää kalsiumin imeytymistä (oksaalihappoa, joka on toisaalta erinomainen auton renkaiden alumiinivanteiden kiillotusaine, heh). Mutta mitä kaikkea mahtaa löytyä ulkomailla tuotetusta lihasta? Tai kiinassa purkitetuista pavuista? En uskalla edes arvailla:( Monipuolista ruokavaliota ei sovi unohtaa, ei ole mitään yhtä superfoodia - paitsi tietenkin jokaaamuinen kaurapuuro ja stimuloiva superjuoma kahvi.

Jäiset lehtikaalit voi vain katkoa varsineen ja siirtää pakastimeen.

Ja sitten irroitella lehdet ruodoista, pakata ja laittaa takaisin pakkaseen. Tunnelman vuoksi jätän rasioihin vähän taivaan lunta. Säilöminen ei voisi olla helpompaa.

Toinen hyvin toimiva säilömistapa lehtikaalille on kuivatus. 

Kuivattu lehtikaali tuoksuu hyvälle, mahtuu pieneen tilaan, on extra-kevyttä ja ravitsevaa (maaginen lisäke retkimuoniin). 

Lehtikaali sopii vihersmoothien rungoksi sellaisenaan, ei sitä syyttä pidetä terveyspommina. Pari kertaa viikossa sellainen, aijai, aijai.

Mutta nyt seuraa sitten jotain ihan muuta... Kotikeittiössä on tapanani tehdä perinteisiä kausiruokia. Ja käyttää paljon kalaa, mieluiten itse pyydettyä, tai kaupasta kauden tuoreinta ja eettisintä lajia havitellen. - se on muuten usein se halvin ja parhaan makuinenkin (kokonainen tarjouskala, muikku, silakka...) 

Helsingin perinneruoka on silakkalaatikko! Lue vaikka Jaakko Kolmosen kirjasta Kotimaamme ruoka-aitta. Ei siis vihersmoothie!

Mikäpä sopisikaan paremmin marraskuuhun kuin talvea varten rasvaa kerryttänyt syyssilakka!

Aijai. Ja nytten villiinnytään täysin ja yhdistetään: perinteinen silakkalaatikko ja trendikkään vihersmoothien runko eli lehtikaali: 

silakkalaatikko lehtikaalilla

Perunaviipaleita, silakkafileitä, lehtikaalia, suolaa, 12kpl mustapippuria

sipulirenkaita, porkkanaa, maitoa (vegaanisen kauramaidon käyttäjille kokemus on opettavainen, sillä uuni paljastaa tyylitellyn kauramaitopurkin sisältämän huijauksen, elikkä sehän on 90% maustettua vettä, erittäin erittäin kallista tuontitavaraa), pari kananmunaa (ei oo pakko), korppujauhoa pintaan. Uuniruokien nerokkuus: lado tuoreet ainekset vuokaan, lisää neste

     

uunita reilu tunti (200astetta)

    

vaikka joku sitruunamelissa pintaan. Valmista! Paitsi että pakkasesta vielä jäisiä puolukoita pintaan ja sit

miltä se maistuu? No jos totta puhutaan, hyvältä! Olen myös testauttanut silakkalaatikkoa kavereilla, ja kaikkien mielestä se on ollut hyvää. Tyyliin, näinkö hyvää silakkalaatikko on? No onhan se hyvää, tuoreehkosta syyssilakasta, ja niin helppo valmistaa. 

Suolaa kannattaa käyttää kalaruokaan aina reippaasti, maku paranee! Uuni sopii silakalle mainiosti, eikä näin saa edes silakanhajuista keittiötä. Yrttejä on kiva saksia tämänkin annoksen päälle - ja miksei laittaa vuokaan myös valkosipulia, jos tykkää.

Silakkafileet ostin 3,99kg elikkä puoli kiloa 2e, joten ruoan hinnaksi tuli noin 4 euroa, elikkä noin 50c per annos. Erittäin ravitsevaa evästä ja monipuolista evästä. Lehtikaalin oksaalihappovaikutusta on kivasti vastassa silakkalaatikon kalsiuminlähteet. 

Mihin lehtikaali ei sopisi?

Eiköhän siinä ollu jo - joko mennään?

Talvivalkosipulin kynnet

Lokakuulla alkaa olla ajankohtaista istuttaa talvivalkosipulit tulevaa vuotta varten. Sopiva aika piilottaa valkosipulin kynnet multaan on Helsingissä ehkä lokakuun puolivälin kieppeillä. Kaikki riippuu tietenkin talven alkamisen ajankohdasta. Taaskin voi palstaviljelijä vain arvailla tulevia sääilmiöitä. 

Talvivalkosipulin kynnet piilotetaan n. 5cm syvyyteen kalkittuun ja lannoitettuun multaan. Valkosipulin kynsien tulisi ehtiä juurtua ennen maan jäätymistä. Vihreä varsi ei saa tosin ehtiä esiin palelemaan ennen kevättä! Istutettavat valkosipulit ovat tämän kauden satoa, keittiön pöydällä kuivaneita. Valitsin isoimmat ja istutettaviksi, niin ensi vuoden valkosipulit ovat toivottavasti isoja. Kivasti tietoutta talvivalkosipulista löytyy hyötykasviyhdyksen sivuilta. Hyötykasviyhdistys: talvivalkosipulin luonnonmukainen viljely  

Omat valkosipulini ovat kotimaista Aleksandra -lajiketta, alkujaan noin sata vuotta sitten pietarintuliaisia, itselläni kaverilta napattuja Metsälästä. Niiden maku on keskivahva ja aromaattinen. Silppuan niitä usein ihan vain kauraleivälle ja makustelen. Valkosipuli, mikä helppo taskutuliainen ojennettavaksi! Niin no ainakin jos menee kylään sopivan boheemiin kotiin. 

Valkosipulit ovat kauniita, viitseliäämpi tietenkin letittäisi valkosipulinsa roikkumaan keittiöön kivasti. Me ei jakseta. Kukat ja latvasilmut otetaan kaikki talteen käyttöä varten.

Valkosipuli on hieno lääke. Valkosipulin lääkinnälliset vaikutukset tunnettiin jo tuhansia vuosia. Nykytiede on vahvistanut valkosipulin terveysvaikutukset. valkosipuli.fi

Valkosipulia ei kannata juurikaan hauduttaa, sillä sen huipputerveelliset yhdisteet eivät kestä paljoa kuumentamista. ET-lehti: Tiesitkö tämän valkosipulista? Raa'alla tai kokkailun loppuvaiheissa ruokaan lisättävällä valkosipulimurskalla torjuu syysflunssaa parhaiten!