torstai 6. lokakuuta 2016

Talvivalkosipulin kynnet

Lokakuulla alkaa olla ajankohtaista istuttaa talvivalkosipulit tulevaa vuotta varten. Sopiva aika piilottaa valkosipulin kynnet multaan on Helsingissä ehkä lokakuun puolivälin kieppeillä. Kaikki riippuu tietenkin talven alkamisen ajankohdasta. Taaskin voi palstaviljelijä vain arvailla tulevia sääilmiöitä. 

Talvivalkosipulin kynnet piilotetaan n. 5cm syvyyteen kalkittuun ja lannoitettuun multaan. Valkosipulin kynsien tulisi ehtiä juurtua ennen maan jäätymistä. Vihreä varsi ei saa tosin ehtiä esiin palelemaan ennen kevättä! Istutettavat valkosipulit ovat tämän kauden satoa, keittiön pöydällä kuivaneita. Valitsin isoimmat ja istutettaviksi, niin ensi vuoden valkosipulit ovat toivottavasti isoja. Kivasti tietoutta talvivalkosipulista löytyy hyötykasviyhdyksen sivuilta. Hyötykasviyhdistys: talvivalkosipulin luonnonmukainen viljely  


Omat valkosipulini ovat kotimaista Aleksandra -lajiketta, alkujaan noin sata vuotta sitten pietarintuliaisia, itselläni kaverilta napattuja Metsälästä. Niiden maku on keskivahva ja aromaattinen. Silppuan niitä usein ihan vain kauraleivälle ja makustelen. Valkosipuli, mikä helppo taskutuliainen ojennettavaksi! Niin no ainakin jos menee kylään sopivan boheemiin kotiin. 



Valkosipulit ovat kauniita, viitseliäämpi tietenkin letittäisi valkosipulinsa roikkumaan keittiöön kivasti. Me ei jakseta. Kukat ja latvasilmut otetaan kaikki talteen käyttöä varten.


Valkosipuli on hieno lääke. Valkosipulin lääkinnälliset vaikutukset tunnettiin jo tuhansia vuosia. Nykytiede on vahvistanut valkosipulin terveysvaikutukset. valkosipuli.fi

Valkosipulia ei kannata juurikaan hauduttaa, sillä sen huipputerveelliset yhdisteet eivät kestä paljoa kuumentamista. ET-lehti: Tiesitkö tämän valkosipulista? Raa'alla tai kokkailun loppuvaiheissa ruokaan lisättävällä valkosipulimurskalla torjuu syysflunssaa parhaiten!  

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Herkälle vatsalle hyviä: kesäkurpitsa ja nauris!

Kirkkaita vaahteroita!

Lokakuun puolella mennään jo, mutta palstan antimia pääsee vielä nauttimaan. Kaksi todella helppoa ja todella satoisaa tuotetta on tällä hetkellä juurikin hyvin reppuun kerättävissä.

Heinäkuun alussa (ns. kevätnauriin noston jälkeen) istutin syysnaurista. Nyt lokakuun alussa nauriit ovat noin tennispallon kokoisia. Silloin maku on parhaimmillaan, kitkeryys ei ole ehtinyt vielä juurekseen.


Nauriin kasvatus on helppoa, lehdet kasvavat nopeasti ja ottavat tilan rikkakasveilta, harventaminen ja kitkeminen ei aiheuta liikaa vaivaa. Riesana sen sijaan ovat kesäaikaan kirpat, jotka syövät innokkkaasti nauriin lehtiä, eivätkä suostu poistumaan, vaikka niskaansa kaataisi käynyttä nokkosvettä, mikä tosin on hyväksi nauriille ravinteidenkin kannalta. Nauriini ovat selvinneet varsin hyvin kirpoista huolimatta lautaselle asti, vaikka lehdet olisivat jo harvat ja rei'itetyt. Nauriin ravintoarvot ovat erinomaiset verrattuna vaikkapa jokapäiväiseen perunaamme, vitamiineja ja kivennäisaineita löytyy runsaasti: Fineli: Nauris

Ja yksi ainakin itselleni tärkeä hyvä lisäominaisuus on nauriilla: se on vatsaystävällinen. Lokakuulla yhä korjattavista kasviksista nauris ja kesäkurpitsa sopivat osaksi nykaikana yleistyvää FODMAP -ruokavaliota. Blogi: FODMAP -keittiöni

Tässä ollaan kesän ensimmäisten kesäkurpitsoiden kimpussa vielä:


...ja vieläkin lokakuulla olen saanut harvakseltaan hakea kahdesta kesäkurpitsakasvista satoa. Pahimpina ylituotannon aikoina, elo-syyskuulla kuljetin lähes aina kesäkurpitsaa repussa, jos jossain kyläilin, näin yritin päästä niistä kivasti eroon:) Itsekasvatettu on itse asiassa yllättävän hyvää syötävää nälkäisenä, vaikka kesäkurpitsaa meni itselläni lähes joka päivä. Täältä löytyy muuten erinomainen, vegaaninen, minttuisa, sitruksinen ja sipulinen kesäkurpitsakeitto -resepti: Chocochili: kesäkurpitsakeitto

Sääennustetta kannattaa jo palstaviljelijän seurata, sillä lokakuulla ennen yöpakkasia kannattaa kesäkurpitsat kyllä hakea kaikki pois. Viimeiset kasvatan mahdollisimman suuriksi, jolloin ne paksukuorisina säilyvät jääkaapissa pidempään.

Tänään palstan reunalla vieraili tuttu syysvieras:


neitoperhonen! Kuulaita syyspäiviä!