Lokakuun puolella mennään jo, mutta palstan antimia pääsee vielä nauttimaan. Kaksi todella helppoa ja todella satoisaa tuotetta on tällä hetkellä juurikin hyvin reppuun kerättävissä.
Heinäkuun alussa (ns. kevätnauriin noston jälkeen) istutin syysnaurista. Nyt lokakuun alussa nauriit ovat noin tennispallon kokoisia. Silloin maku on parhaimmillaan, kitkeryys ei ole ehtinyt vielä juurekseen.
Nauriin kasvatus on helppoa, lehdet kasvavat nopeasti ja ottavat tilan rikkakasveilta, harventaminen ja kitkeminen ei aiheuta liikaa vaivaa. Riesana sen sijaan ovat kesäaikaan kirpat, jotka syövät innokkkaasti nauriin lehtiä, eivätkä suostu poistumaan, vaikka niskaansa kaataisi käynyttä nokkosvettä, mikä tosin on hyväksi nauriille ravinteidenkin kannalta. Nauriini ovat selvinneet varsin hyvin kirpoista huolimatta lautaselle asti, vaikka lehdet olisivat jo harvat ja rei'itetyt. Nauriin ravintoarvot ovat erinomaiset verrattuna vaikkapa jokapäiväiseen perunaamme, vitamiineja ja kivennäisaineita löytyy runsaasti: Fineli: Nauris
Ja yksi ainakin itselleni tärkeä hyvä lisäominaisuus on nauriilla: se on vatsaystävällinen. Lokakuulla yhä korjattavista kasviksista nauris ja kesäkurpitsa sopivat osaksi nykaikana yleistyvää FODMAP -ruokavaliota. Blogi: FODMAP -keittiöni
Tässä ollaan kesän ensimmäisten kesäkurpitsoiden kimpussa vielä:
...ja vieläkin lokakuulla olen saanut harvakseltaan hakea kahdesta kesäkurpitsakasvista satoa. Pahimpina ylituotannon aikoina, elo-syyskuulla kuljetin lähes aina kesäkurpitsaa repussa, jos jossain kyläilin, näin yritin päästä niistä kivasti eroon:) Itsekasvatettu on itse asiassa yllättävän hyvää syötävää nälkäisenä, vaikka kesäkurpitsaa meni itselläni lähes joka päivä. Täältä löytyy muuten erinomainen, vegaaninen, minttuisa, sitruksinen ja sipulinen kesäkurpitsakeitto -resepti: Chocochili: kesäkurpitsakeitto
Sääennustetta kannattaa jo palstaviljelijän seurata, sillä lokakuulla ennen yöpakkasia kannattaa kesäkurpitsat kyllä hakea kaikki pois. Viimeiset kasvatan mahdollisimman suuriksi, jolloin ne paksukuorisina säilyvät jääkaapissa pidempään.
Tänään palstan reunalla vieraili tuttu syysvieras:
neitoperhonen! Kuulaita syyspäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti