ja kuuma aamupuuro päälle! Ah vot. Pohjalle voi piilottaa näppärästi myös tyrnejä ja puolukoita. Metsämustikka on vitamiinipommi. Fineli: Metsämustikka
Puuro, tuo vanha tuttu, mutta joka kerralla silti erilainen...ja vaikkapa kookosöljyn ja banaaninkin kera.
Mustikka-aikaan saa vetää tuoreita mustikoita niin paljon kuin sielu kestää tai jopa nukkua mustikoissa
Suomessa kasvaa runsaasti mustikoita aika lähellä jokaista. Itse olen hakenut pakastemustikkani (n.15kg) Sipoonkorvesta, joka sijaitsee pyöräilymatkan päässä Vuosaaresta kotoani.
Mustikkasankollisen poimii ja siivoaa noin viiteen tuntiin. Nykyisellä mustikan hinnalla päiväpalkkaa mustikanpoiminnalleen voi laskea noin satasen, veroja ei miinusteta. Fyysisesti rankkaa työtä ja perusriesat, hyttyset, säät, otettava huomioon.
Mutta kuinka palkitsevaa ja näppärää, kun mustikat odottavat herätessä aamulla omassa keittiössä. Terveyttä ja hyvää mieltä jokaiseen päivään. (Vrt. Aamu-TV:n 90-luku kohusaarnaaja Pirkko Jalovaara: "Iloa ja valoa tähänkin aamuun" - hah!)
Meitä mustikan poimijoita on monta koulukuntaa. Niitä, jotka poimivat fiilistellen käsillään. Itse kuulun "huhkijoihin", jotka pyyhkii mättäitä poimurilla ja nauttii liikunnasta samalla. Tykkään katsella maisemia ja nauttia metsäluonnosta täyden sankon vierellä istuskellen. ...lukumääräisesti ylivoimaisesti runsaimmin on myös heitä, jotka napsivat nokilla, hamuavat turvilla marjansa varvikoista: rastaat, kottaraiset, myyrät, mäyrät, ketut, oravat - ja karhut, jotka voivat talvea varten tankatessaan vetää mustikkaa kymmeniä kiloja päivässä!
HS: Mihin tarvitaan mustikoita ja puolukoita?Mustikan poiminta
Miten marjoja poimitaan? Nykyaikaa on, että köyhät thaimaalaiset riisinviljelijät lennätetään Lappiin omalla taloudellisella riskillään poimimaan marketeistamme löytyvät pakastemustikat. Globaalia halpaa työvoimaa. Aiheesta on olemassa hieno surrealismilla sävytetty dokumenttielokuva: Miten marjoja poimitaan.
Seurailin pienenä mummoni ja ukkini marjanpoimintaa. Marjasankot näyttivät täyttyvän lähes itsestään poimurilla. Marjat siivottiin jo metsässä siivilällä. Se näytti kovin helpolta. Päivä toisensa jälkeen mummo palasi marjastamaan ja varmasti osin siksi, että nautti metsässä olosta. He poimivat pakastemarjat myös lapsiensa pakastimiin, jotka olivat työelämässä ja kiireisiä. Marjojen poiminta on parhaimmillaan nautittavaa ja tehokasta yhtä aikaa - tässä ohjeet. Ei ole väärin lopettaa lukemista, jos tuntuu että fiilis menee, että suoritusta koko elämä:(:( ..mut omasta mielestäni marjastus on nautittavampaa kun luonnossa kulkee kivan tehokkaasti ja nautiskelee ympäristöstä, ei selkä kumarassa ja muutama marja kupissa, vaan tehokkaasti hyvissä työasennoissa, ihmetellen ja nautiskellen levosta kauniissa maisemissa.
1. Hyvä marjapaikka on tärkeä. Etsitään kaikista paras paikka ihan rauhassa. Nauti luonnosta, katsele maisemia, kulje viileästi mustikoiden ohi. Yksittäisiä marjoja ei kannata sieltä täältä koukkia selkä vääränä. Marjanpoiminta on paljon kivempääkin, kun ympärillä on paljon marjaa! Ihan sama, käveletkö vartin tai puoli tuntia, ennen kuin sankon pohjalla on eka mustikka. Pysähdy ja laske marjasanko maahan vasta, kun olet nähnyt runsaasti sinistä laajalla alueella.
Metsärinteet, hakkuuaukkojen laidat, mäntykankaat, painanteet, mättäät, puunrunkojen ja kantojen vierustat, ovat hyviä mustikan kasvualustoja.
Säteellä toimisen idea on haalia mahdollisimman vähällä liikkumisella ja suoraselkäisesti paljon marjoja sankoon. Näin minä ainakin tykkään tehdä! Jossain vaiheessa nimittäin poiminta alkaa väsyttääkin. Ns. sunnuntaipoimijalla raja tulee vastaan aiemmin, eikä sormet ja selkä kestä sitä kyykyssä hipsuttelua. Anteeksi, mutta näin se on. Thai-poimijat eivät tekisi 10-14 tuntista työpäivää läpi marjakauden sunnuntaipoimijan tyylillä. Mutta aktiivisemmalla otteella työ metsässä on raskasta liikuntaa, mutta siihen on mahdollisuus rutinoitua, tehdä sitä kroppaa säästäen, nauttiakin hyvistä hetkistä.
Tekniikka: mättäiden äärellä polvillaan selkä suorana. Harkitusti mustikoita poimuriin parhaista varvuista. Parhaat varvut on niitä, missä on isot marjat, mutta vähän roskia, eli lehtiä ja raakoja marjoja. Näin siivoaminen on nopeaa ja sanko täyttyy suotuisissa oloissa ilman taukoja jopa tunnissa.
Parasta on istua ja siivota täysi poimuri puhtaaksi sankoon ja laittaa kansi päälle! Ohessa voi napata puun oksaan päivän sienikastikkeen.
...itse olen parina viime vuonna hakenut marjat metsästä Tuisku-koiran kanssa ulkoillessa, eli siinä samalla treenataan luoksetuloa ym. Tässä "vauhtivaiheessa" on joskus pieniä haasteita, kuten päälle ryntäilyä, marjasankon kuonottamista...
jotenka ollaan suosiolla poimittu mustikkametsässä yhteistuumin villisti roskineen. Marjat olen sitten siivonnut kotona pöydän päällä
samalla kun kaveri vahtii ohikulkijoita
Tällä taktiikalla mustikoiden siivoamisessa on isompi työ. Mutta toisaalta samalla voi kuunnella musiikkia eikä itikka vie verta niskasta. (Hyvä peittävä vaatetus aina metsään päälle!) Miten tahansa mustikoita kerääkin, voi vain nauttien voittaa ihan koko ajan. Hieno laji siis kyseessä.
Tuoreet mustikat ja lehtiroskiksesta sopivasti löytynyt huippulehti
Yli 93% mustikoista jää Helsingin lähiseuduilta poimimatta. Vuosaaren metsissä ja Sipoonkorvessa arvio pitänee paikkansa. Vaikuttaisi, etteivät marjastajat kulje, kuin Nuuksiota kiertäviä polkuja.
Toisaalta kiinnostus luontoa, marjastusta ja sienestystä kohtaan tuntuisi olevan kasvamaan päin. Nuoren polven ilmastohuoli ja eettisen ravinnon valitseminen johtanee myös kohti läheltä marjastusta ja sienestystä, niin ettei se ole enää pelkkää hipstereiden fiilistelyä. Nykyistä tehokkaammalla yksilötason marjanpoiminnalla olisi suotuisia ympäristövaikutuksia.
